Sputterointikerrostusmenetelmä seosteräkselle
May 25, 2018| Sputterointisysteemissä käytettävien kohteiden määrän vähentämiseksi yhden kohteen on tarkoitus sputterata ja tallettaa seosfilmit, jotka täyttävät koostumuksen ja suorituskyvyn vaatimukset. Tällöin voidaan käyttää seosmetalleja, komposiittisäytepäämääriä ja monen kohteen sputterointia.
Yleisesti ottaen, purkauksen vakaan tilassa kohteen koostumuksen mukaan eri ainesosat on kohdistettu sputteroimalla. Yksi sputterointipinnoitteen etu verrattuna tyhjiöhaihdutukseen ja ioninpinnoitukseen on se, että kalvokerroksen koostumuksen ja kohteen välinen ero on pieni ja päällystekoostumus on stabiilimpi. Kuitenkin joissakin tapauksissa erilaisten koostumuselementtien sputterointia ilmentäen, kalvon eri käänteisporrastusnopeus ja adheesiovoima, kalvokerroksen koostumus ja kohde voivat olla suuresti eroja. Käytettäessä tällaista seostavoitetta tiettyjen komponenttien kalvon saamiseksi substraatin lämpötilaa tulisi pienentää mahdollisimman paljon vähentämään adheesionopeuden eroa sen lisäksi, että määritettäisiin spesifinen tavoite kokeessa ja minimoiden kohteen lämpötila. Myös asianmukai- set prosessiolosuhteet vähentävät kalvon käännetyn sputteroinnin vaikutusta.
Joissakin tapauksissa on vaikea valmistaa suuren alueen yhtenäistä seostavoitetta tai yhdistelmätapaa. Siten yhdestä elementistä koostuvaa komposiittista mosaiikkitavoitetta voidaan käyttää. Kohteen pintarakenne on esitetty kuviossa 1. Niistä puhaltimen muotoinen mosaiikkirakenne (d) on tehokkain, kalvon koostumusta on helppo hallita ja toistettavuus on myös hyvä. Tässä menetelmässä ei periaatteessa saa tehdä ainoastaan binääriseoksia, vaan myös kolmiomaisia kvaternaaleja seosfilmiä.
Kuva 1. Komposiittitavoitteet eri rakenteissa
(a) Neliön mosaiikkitavoite (b) Pyöreä mosaiikkikohta (c) Pieni pyöreä mosaiikkikohta (d) Puhallinmuotoinen mosaiikkikohtaus
Moniulotteisen sputteroinnin rakenne on esitetty kuviossa 2. Alusta kierrätetään kahden tai useamman kohteen yläpuolella ja kunkin kalvon kerrostuspaksuus säädetään yhdeksi tai useammaksi atomikerrokseksi ja kalvo käännetään kerrostettavaksi, niin että saadaan aikaan yhdistekalvo. Esimerkiksi In1-xGax Sb -ristikristallikalvo valmistettiin InSb- ja GaSb-kohteilla. Vaikka tämä laite on monimutkainen, mikä tahansa komponenttikalvo voidaan saada säätämällä substraatin pyörimisnopeutta ja muuttamalla kunkin kohteen kohdalla olevaa jännitettä. Näitä parametrejä voidaan ohjata päällystysajan mukaan, kalvon koostumusta muutetaan kalvon paksuuden suuntaan ja saadaan ylimääräinen rakenne.

Kuva 2. Kaavamainen kaaviokuva monen tavan sputterointirakenteesta
Yleensä käytetään ylimääräistä katodimenetelmää, kun kalvon osien välinen ero on suuri. Pääkatodikohde valmistetaan seoksen pääkomponentista ja lisäkatodikohde valmistetaan seoksen lisäainekomponentista. Jokainen kohde kutistuu samanaikaisesti alloy-kalvon muodostamiseksi. Sovittamalla lisäkatodikohteen virtaa voidaan seoksen kalvon lisättyjen komponenttien määrää muuttaa mielivaltaisesti.


